Ajattelin kertoa nyt muutamalla sanalla perheestäni ja kuka Rouva Kotiäiti oikein on. =)

 

Olen siis +30 vuotias, joissakin määritelmissä jo keski-ikäinen (EI EI EI EI EI!) naisihminen. Tunnen itseni tosin vasta parikymppiseksi, vaikka naamassa alkaakin jo muutamat naururypyt näkyä. Lisää eliksiiriä ja voidetta!

 

Tukka harmaantuu päivä päivältä, mutta onneksi on keksitty hiusvärit. Ja luotan vakaasti sukuni vanhaan sanontaan, että harmaat hiukset syntyvät elämän iloista ja nautinnoista. Voiko asiaan enää paremmin suhtautua? =)

 

Perheeseeni kuuluvat mies, joka tekee välillä pitkiä työputkia ja työmatkoja ja kaksi ihanaa tyttöriiviötä, syntyneet -07 ja -08. Vipinää siis on, välillä liikaakin. Vaikka ihan suunniteltiinkin, että lapset saa tulla heti peräkkäin, jos ovat tullakseen, niin kyllä sitä välillä päätään pyörittää, että mitähän sitä oikein ajateltiin.

 

Meillä oli aluksi aika paljon haasteita saada omaa lasta. Minulla on rakenteellinen vika, ja lääkäreiden mukaan olisi epätodennäköistä, että saataisiin lapsia luomuna. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ostettiin pieni kaksio ja suunniteltiin elämämme toistaiseksi ihan vain kahdestaan (ehkä koiralla korotettuna), ja saman tien POKS! olin raskaana (ja todellakin ihan luomuna!). Eikä riemulla ollut rajoja! Farmariauton olimme juuri ostaneet ajatuksella ”tuonne mahtuu koirakin”, mutta takakontin häkki vaihtuikin sitten takaistuimen turvakaukaloon.

 

Olen aina ollut suorastaan työnarkomaani, tehnyt parhaillaan kolmeakin työtä rinnakkain. Nautin uuden oppimisesta ja innostun herkästi uusista asioista. Mutta negatiivisena puolena on sitten se, että kyllästyn yhtä helposti, jos tulosta ei ala tulla, tai en koe olevani asiassa tarpeeksi hyvä tai tarvittu.

 

Työpaikka odottaa äitiysloman jälkeen, mutta (kuten on jo varmasti käynyt selväksi…) olisin mieluummin kotosalla vielä tovin pidempään. Tämä on minulle suorastaan luonteenvastaista, mistä mies jaksaa hymyillen muistuttaa. Mutta niin ne lapset taitaa ihmistä muuttaa, että arvojärjestys menee osittain uusiksi.